Kävin maanantaina 11.2.2013 pitkästä aikaa Perinnearkun jameissa Black Doorissa ja illan jälkiset tunnelmat innostivat kirjoittamaan tämän pätkän.

Illan aloitti Duo Jani Koskinen & Maiju Kari. Kokemus oli hyvinkin positiivinen, suorastaan yllätys. Olin kuunnellut Mikseriin laitetut kappaleet ennakkoon ja tiesin kokoonpanon ja sen esittämän musiikin toimivan hyvin pienellä estradilla, mutta silti tunnelma oli voimakkaampi kuin odotin. Pienelle yleisölle akustisesti esitetty musiikki tuntuu aina huomattavasti henkilökohtaisemmalta, tunnelma intiimimmältä ja musiikin välittämät tunteet läheisemmiltä kuin isoilla estradeilla. Tämän duon keskinäisen dynamiikan takia rinnastaisin sen melkeinpä sooloesitykseen, mikä entisestään voimisti vaikutusta. Olen viime aikoina alkanut arvostaa sooloesityksiä, suurelta osin edellämainittujen seikkojen vuoksi. Sooloesityksissä esiintyjä on yleisön edessä yksin, ilman muiden tuomaa turvaa. Tästä syystä esitys on aina hyvin henkilökohtainen. Vaatii rohkeutta pistää itsensä likoon sillä tavalla ja tuoda esille omaa persoonaansa (ainakin silloin kun esiintyy omana itsenään). Kaikki näkyy, kaikki kuuluu, mutta samaan aikaan yleisön huomiolla on tietty fokus. Sillä voi toki halutessaan leikitellä, mutta useinkaan musiikin kanssa sen suhteen ei tarvitse kikkailla. Parhaimmillaan sooloesitys on kokemus, joka vangitsee yleisön esiintyjän kanssa juuri siihen hetkeen, tunnelmaan ja äänimaailmaan. Erityisesti jos yleisö pääsee lähelle esiintyjää (kuten kansanmusiikin maailmassa kiitettävän usein on mahdollista), pystyy kokemaan jotain ainutkertaista ja tuntemaan erikoista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Aistimaan vahvasti sen mitä esiintyjä haluaa kertoa. Toki kaikki tämä on mahdollista isommillakin kokoonpanoilla ja isoilla areenoilla, mutta silloin kyse on helposti enemmänkin yhteisöllisestä kokemuksesta.

Kulunut vuosi on ollut itselleni soolojen vuosi, erityisesti Kaustisen festivaali 2012. Arto Järvelän taidot tunsin jo hyvin ennestään, varsinkin parin vuoden takaisen "yksityiskonsertin" jälkeen, mutta tuoreemmat kokemukset ovat vahvistaneet käsitystäni hänestä ehdottomasti yhtenä parhaista pelimanniviulisteista. Myös Emilia Lajusen suorastaan pelottavan voimakas viulismi Pelimannitalossa jäi mieleen Kaustiselta. Oikeastaan vasta tässä konsertissa tajusin miten paljon ääntä yhdestä viulusta oikeasti lähtee ja se ei ollut ollenkaan huono juttu. Tähän asti voimakkain soolokokemus on kuitenkin syksyn 2012 Kansanmusiikin isommasta illasta. Konsertissa Antti Paalanen esiintyi yksin pienen haitarinsa kanssa Musiikkitalon suuren salin lavalla ja teki sen missä kovin moni ei onnistu. Yleisön reaktioista päätellen en ollut ainoa jonka ympäriltä katosi kaikki muu kun Antti loihti yhdellä ainoalla soittimella saliin äänimaailman johon upposi täysin. Paalasen musiikissa on jotain hyvin alkukantaista voimaa ja sellaista intensiteettiä mitä ei kovin usein tapaa. Kokemus oli siinä määrin hypnoottinen että yleisöltä kesti esityksen jälkeen hetken aikaa tajuta mitä oikeasti tapahtui.

Vastapainona soolojen henkilökohtaisuudelle ja persoonallisuudelle toimivat mielestäni varsin hyvin jamit. Jameissa musiikkia soitetaan musiikin soittamisen halusta. Ei mitään muotoon pakotettua, ennalta päätettyä tai väkinäistä. Soitetaan sitä mitä halutaan soittaa juuri sillä hetkellä. Soitetaan siksi että halutaan soittaa yhdessä juuri sillä porukalla. Senpä takia erityisesti jameihin pätee ainutkertaisuus. Kukaan ei koskaan tule kokemaan samaa tilannetta uudelleen, kuulemaan biisejä soitettuna samalla tavalla, eikä täsmälleen samaa tunnelmaa. Ainutkertaisuudessa on jotain erityisen viehättävää silloin kun sen tiedostaa ja pystyy sanomaan ettei haluaisi juuri sillä hetkellä mielummin olla missään muualla kuin juuri siellä missä on. Tavallaan kaikki tapahtumat ovat ainukertaisia, mutta ajatus siitä että on valinnut kaikista mahdollisista juuri sen tapahtuman, tekee hetkestä erityisen. Sama valinta myös yhdistää paikalla olevia ihmisiä, mikä tekee kokemuksesta ainutkertaisuuden lisäksi myös yhteisöllisen kokemuksen. Jameissa kaikki saavat soittaa, tanssia, tai osallistua vain kuuntelemalla ja katselemalla, nauttimalla muiden tekemisestä. Kukaan ei jää ulkopuolelle. Jamit ovat musiikkia kaikilta kaikille.

No feedback yet

May 2017
Mon Tue Wed Thu Fri Sat Sun
 << <   > >>
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30 31        
Random musings on even more random subjects.
You might also like to take a look at my Twitter feed.

Search

  XML Feeds

powered by b2evolution free blog software